Saksalaissyntyinen, pitkään Ruotsissa asunut ja työskennellyt Peter Weiss kirjoitti näytelmänsä Jean Paul Marat’n vainoaminen ja murha Charentonin mielisairaalan potilaiden näyttelijäryhmän esittämänä herra de Saden johdolla vuosina 1963-64. Teksti kiellettiin Neuvostoliitossa ja Itä-Euroopassa heti sen jälkeen, kun siitä oli nähty ensimmäiset näyttämöversiot. Kiellon sanotaan johtuneen pitkälti siitä, että Weiss otti voimakkaasti kantaa Tsekkoslovakian miehitykseen vuonna 1968 Varsovan liiton maiden toimesta.
– Marat/Saden jälkeen Weiss kirjoitti näytelmän Trotski maanpaossa (1971), jossa hän antaa Lev Trotskin kysyä neuvostojohdolta epämukavia kysymyksiä. Uusi näytelmä vain pahensi Weissin tilannetta, sanoo pitkän linjan teatterialan ammattilainen Helena Autio-Meloni.
Neuvostoliiton aikaan toiminut kirjallisuuskriitikko Alexander Anikst on todennut Marat/Saden olevan tyypillinen oman aikakautensa näytelmä. Anikst lukee Marat/Saden samaan kategoriaan vaikkapa Samuel Beckettin Huomenna hän tulee -näytelmän kanssa, ja tarkoittaa tällä sitä, että Weiss halusi tietoisesti paljastaa yhteiskunnallisia ongelmakohtia ja shokeerata niillä yleisöä – esittämättä kuitenkaan minkäänlaisia vaihtoehtoisia ratkaisuja.
– Neuvostokatsojasta vaikutti erikoiselta, että joku suhtautui kriittisesti vallankumoukseen tai esitteli sen kokonaan toisesta näkökulmasta. Ihmiset olivat tottuneet sanomaan vallankumoukselle yksiselitteisesti ”kyllä”, kertoo Autio-Meloni.
Marat/Sade oli kielletty kolme vuosikymmentä ja Weissille itselleen asetettiin matkustuskielto Neuvostoliittoon. Näytelmä oli pannassa vuoteen 1998 saakka, jolloin Juri Ljubimov ohjasi sen Moskovan Taganka-teatteriin.
Tunnettu venäläinen kriitikko ja kuraattori Roman Dolzhanski on sitä mieltä, että Tagankan versio antoi paljon erilaisia mahdollisuuksia tulkita Weissin tekstin sosiaalista ja poliittista sisältöä. Hänen mukaansa yleisö löysi Napoleonin Ranskasta yhteyksiä Neuvostoliittoon, mutta myös Venäjän silloiseen tilanteeseen.
– Neuvostoliittoa ei vuonna 1998 ollut enää olemassa, muistuttaa Autio-Meloni, mutta teksti oli monella tapaa vielä ajankohtaisempi kaoottisella 1990-luvun Venäjällä.
Dolzhanski vertaa 90-luvun Venäjää näytelmän tapahtumapaikkaan, Charentonin mielisairaalaan. Siirtymä markkinatalouteen oli eräänlaista shokkiterapiaa kansalle.
– Ja mitä pitäisi ajatella hallitsijasta, joka johtaa maataan armeijan voimalla, sananvapaudesta piittaamatta? Pohtii Autio-Meloni.
Hänen mielestään Marat/Sade on erittäin ajankohtainen tämän hetken sivistyneelle teatteriyleisölle.
Esityskiellon päätyttyä Marat/Sade on nähty Venäjällä muutamia kertoja sekä kotimaisten teatterintekijöiden voimin että kansainvälisinä vierailuesityksinä. Autio-Melonin mukaan näytelmä on siitä huolimatta harvinaista herkkua venäläisellä teatterikentällä.
Helena Autio-Meloni simultaanitulkkaa Klockriketeaternin, Sirius Teaternin ja Teater Mestolan ruotsinkielisen esityksen Marat/Sade Chaos-festivaalilla Novosibirskissä 29. Lokakuuta 2019.
Lue myös: Peter Weiss: Intellektuelli kahtia jakautuneessa maailmassa