Kuva: John C. Hawthorne

Antti Silvennoinen: Teatteri-ilmaisuun

04.09.2019 klo 11:42
Aniaraan koreografian tehnyt Antti Silvennoinen avaa ajatuksiaan teoksen taiteellisesta prosessista blogissa.

Olen Wusheng Company- nimisen ryhmän perustaja ja taiteellinen johtaja. Työskentelen esiintyjänä, ohjaaja-koreografina sekä opettajana. Koulutukseni olen saanut Vaasan fyysisen teatterin koulussa 2003-2007 ja lisäksi olen opiskellut Pekingissä, Kiinassa NACTA( National Academy of Chinese Theatre Arts) vuosina 2005 sekä 2009-2015. Kiinassa opinnot ovat olleet hyvin erimittaisia intensiivisiä jaksoja. Aasialainen teatteri, tanssi sekä taistelulajit ovat vaikuttaneet työskentelyyni erittäin paljon ja siihen miten lähestyn asioita. Pyrin löytämään sekä itse esiintyessä että muita ohjatessa esiintyjän sisäisen voiman ja sitä kautta kokonaisvaltaisen fyysisen läsnäolon. Tämän löydettyä ei lavalla ollessaan tarvitse ”tehdä” ylimääräistä, vaan tuo kehon ja mielen keskittynyt läsnäolo kantaa hyvin pitkälle.

Olen tehnyt omalle ryhmälle esityksiä, joissa yritän soveltaa näitä periaatteita ja samalla edistää itselle tärkeitä humaaneja arvoja. Olen tehnyt kutakuinkin yhtä paljon töitä esiintyjänä kuin ohjaaja/koreografinakin. Musiikilla on aina hyvin tärkeä rooli omassa työssäni ja minulla onkin jonkin verran taustaa myös musiikin parista. Vielä 20- vuotiaana soitin selloa ja haaveilin jonkinlaisesta urasta musiikin parissa. Kiinalaisessa teatterissa musiikilla on myös hyvin suuri osa ja minua kiinnostaa nimenomaan teosta varta vasten tehty live- musiikki. Minulle siinä on jotain taianomaista kun musiikki, energinen liike ja keskittynyt ajatus yhdistyvät lavalla joksikin joka kertoo tarinaa ei-arkiselle tavalla. Taiteen kuuluu mielestäni olla jotain mikä ylittää arkipäivän ja nostaa asiat uudelle tasolle.

Aniarassa minua kiinnostavat juuri nämä piirteet. Tarina on samalla hyvin korkealentoinen, mutta samalla myös erittäin ihmisläheinen ja käsittelee ihmisyyden peruskysymyksiä. Musiikki tarinankerronnan ensisijaisena välineenä sopii tähän aiheeseen erittäin hyvin. Näen oman koreografin roolini tässä produktiossa jonkinlaisena musiikin ja Dan Henrikssonin tekstin ja ohjauksen välimaastossa luovimisena eli toisin sanoen haluan auttaa Dania saamaan oman näkemyksensä käännetyksi liikekieleen joka tukee ja nostaa Robert Maggion musiikin vielä uudelle tasolle. Samalla antaa upealle musiikille tilaa, mutta joissain kohdissa antaa musiikille kehollisen muodon joka toivottavasti onnistuu välittämään niitä tunnelmia ja ajatuksia joita Dan on halunnut tuoda esiin.

Teoksen liikekieli pohjatuu pitkälti perinteiseen aasialaiseen teatteri-ilmaisuun, jossa tarkkojen suuntien kuten diagonaalien käyttö yhdessä maanläheisen mutta hyvin vertikaalisen olemuksen kanssa on tärkeä perusta. Tyyliä voisi tietyllä tavalla kutsua minimalistiseksi, sillä varsinaista liikkumista haluan käyttää tarkkaan harkiten. Haluan luoda lavalle kiireettömän tunteen. Jokaisen liikkeen ja eleen tulisi itsessään kertoa tarinaa ja näin ollen niiden on oltava harkittuja, joten voisi sanoa että liikkeessä ensisijaisesti karsimme turhan pois. Jäljelle jää vain oleellinen, joka saa voimakkaan, keskittyneen olomuodon upeiden ja taitavien esiintyjien kehoissa. Tarkoitus ei ole tehdä tanssiteosta, vaan luoda keholliset raamit musiikille ja tarinankerronnalle. Diagonaalit, pyöreät liikkeet, vahva juurtuminen maahan, ympyrän muotoiset reitit tilassa, tilan käyttö sekä tilan ottaminen ovat avainasemassa.

Tässä teoksessa minulla on myös rooli esiintyjänä. Esitän eräänlaista tekoälyn kehollista ilmentymää, Mimaa. Mima on ihmisen luoma olento, joka on luotu lohduttamaan ihmisiä. Mima kertoo totuuden sellaisena kuin se on, kaunistelematta. Tälläisen ei-ihmisen esittäminen (ilman repliikkejä) on erittäin kiinnostava haaste. Minua kiehtoo Miman monitasoinen sisäinen maailma, sillä hän kantaa suurta taakkaa, josta ihmisillä ei ole tietoakaan.

Aniara on uskomattoman kiinnostava haaste ja helmikuun workshopin pohjalta voin todeta, että tästä tulee upea kokonaisuus. Työryhmässä on käsittämätön määrä taitoa ja lahjakkuutta. Robertin musiikki on aivan upeaa, Donald saa mahtavasta kuorosta irti käsittämättömän määrä eri nyansseja ja laulajat heittäytyvät uuteen haasteeseen todella rohkeasti ja ennakkoluulottomasti. Heidän kanssaan on mahtava työskennellä ja odotan innolla seuraavaa harjoitusperiodia ja etenkin kesäkuuta jolloin pääsemme harjoittelemaan pidemmän aikaa ja teemme esityksen valmiiksi. Yhteishenki työryhmässä on poikkeuksellisen hyvä. Tästä tulee upea show!

Lue työryhmän muita blogitekstejä Aniaran omalla kotisivulla!

Antti Silvennoinen